Sisustaminen alkaa ideasta. Ideat tulevat kaikkialta ympäriltäsi. Minä olen kuin pesusieni ja huoneeni on kuin huutokauppakamari: ei päätä tai häntää. On jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja hieman sinistä. On Ikeaa, äidiltä kaapattua, ystäviltä saatua ja paljon itse kahmittua. Valoja on enemmän kuin pistorasioita ja seinät on verhoiltu tauluin ja kuvin, enimmäkseen julistein. Kynttilöitä on silmänkantamattomiin ja puolet niistä on sellaisia, joita ei ole koskaan poltettu. Ne ovat sievästi pakkauksissaan tai pienellä lasialustalla edustamassa. Uutena ovat tulleet huonekasvit, jotka nököttävät kaikki sulassa sovussa ikkunalaudalla: orkidea, muratti, sant pauliat ja rahapuu. Eikä yksikään heistä ole kuollut. Sitten on paljon niitä, jotka piilottelevat kaapeissaan, odottavat uutta esiintuloa ehkä uudessa ympäristössä: keittiön kaapistossa, eteisessä, vaatenaulakossa. Ne odottavat sitä omaa ensimmäistä kotia.
Ensimmäinen konkreettinen "muistoni" sisustamisesta on ala-asteelta: ystäväni kävi luonani melkein päivittäin ja kerran viikossa hän hämmesteli sitä, kuinka olen taas järjestänyt kaikki huoneeni tavarat uuteen järjestykseen. Minusta oli hauska yllättää hänet ja ennen kaikkea, minusta oli ihanaa luoda ympärilleni uutta järjestystä omista, tutuista tavaroista. Siitä meni sitten muutama vuosi, yläasteelle, kun aloin tienaamaan omaa rahaa ja minulla oli viimein katetta ostaa tavaroita. Silloin ihastuin pieneen sisustusliikkeeseen ja siellä olleeseen helmiverhoon. Se oli sisustuselementti, joka minun oli pakko saada ja jonka sitten myöhemmin sain. Sitten tuli ihana päiväpeitto ja innostus sängyn päälle heitettyihin tyynyihin. Tyynyistä oli helppo siirtyä lakanoihin ja pian haaveilin uudestan 1½ sängystä. Sitä en ole vielä saanut.
Yksi intohimoni on valot. Perheemme sisäpiirinvitsi liittyy kaikkii huoneessani oleviin lamppuihin: äiti ei voi ymmärtää, mistä löydän kaikki ne lamput. Hän ei nykyään enää jaksa asiasta valittaa, sillä minulla on laavalamppua, pöytälamppua, pistevalaisinta sekä ketjuvaloja verhojen yllä ja valoja purkissa. Sitten on kynttilät. Tässä mielessä kevät ja kesä ovat tylsää aikaa, koska tuolloin valoa on tarpeeksi luonnostaan ja kynttilät ja valot odottavat alkavaa syksyä ja pimeyttä. Omaa aikaansa loistaa.
Sisutusintoni leimahti viimeiseen liekkiinsä kahden vuoden sisällä kun kuulin sanan Ikea. Tilasin kaikki mahdolliset katalogit ja ympyröin tuotteita: tuo, tuo, ehdottomasti tuo ja tuo. Sitten paahdoin lapsenvahtitöitä aamutunneille saakka ja mietin, kuinka paljon olen tilannut ja miten saan kaikki tavarat kotiini ja kuinka ne sijoitan huoneessani. Pääsinkin Vantaan Ikeaan ja sieltä lähti tavaraa
mukaan monta säkillistä, suurimmaksi osaksi pikkutavaraa. Ihana valurautasänky, tuoli sekä kulmahylly jäivät odottamaan seuraava reissua pakettiautolla. Tiedän tuon reissun koittavan tänä kesänä, kun viimein pääsen muuttamaan.
Haalin ympärilleni enimmäkseen pientä sisustustavaraa. Viimeisin ostos oli vintage tyylinen pyyhekoukku. Kaikkein ikimuistoisimpia ja huomiotaherättävimpiä ostoksiani ovat olleet Ranskasta tuotu ekspressomuki+asettiteline Marilyn ja Aubrey aiheisine kahviastioineen sekä somat joulupallot. Sisutusliikkeet, syy ikävöidä Pariisia.
Minulle materialismi ei ole synti, se on kiro. Silti sisutus on minulle jotain sellaista, joka saa minut rentoutumaan. Kuinka jonkin tavaran paikka piinaa minua niin kauan kuin olen sen asettanut uudestaan. Kuinka huoneeni on koko ajan jonkinlaisessa hälytystilassa, tavarat vain odottavat, että löytävät uuden paikkansa huoneestani. Kukkaroni koettaa vetäytyä piiloon lokerossaan ja Visa tahtoo pysyä piilossaan, estäkää sitä taas ostamasta. Mutta minkä ihminen himolleen voi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti